Porin ässät

Kun Porin Maaviikiin ilmestyi punapäälepinkäinen, oli retki yyterin suuntaan jo puhelua vaille valmis. Tiistai aamuna seitsemältä alkoi combo kiitää kohti etelänihmeen oletettua olinpaikkaa. Pienen herättelyn jälkeen nokian navigaattorikin löysi paikan ja kahdeksan jälkeen jalkauduimme suurehkolle peltoaukealle. Lintu olikin erittäin hyvin näkyvillä samassa karahkassa, josta tarsigerin kuvakin siitä oli otettu. Ihailimme lintua noin puolisen tuntia - enemmän kuin yksikään paikalle porhaltaneista bongareista.

Senaattori oksallaan.

Ennen kotimatkaa oli vielä vuorossa Yyterin lietteet, joita ihaillakseen tarvii dalsia noin kahden kilometrin lenkki suuntaansa. Eipä siinä mitään, nuoria kun ollaan..

Matkalla voi törmätä vaikkapa punajalkavikloon.

Lietteiden lintulavalta on erinomaiset näkymät merelle ja paikalliset erikoisuudet olivat hienosti esillä. Kokeneempi (viitseliäämpi) lintumies laski kahdeksankymmentä ristisorsaa. Aika hyvin. Aikamme ihailtuamme lähdimme siirtymään takaisin autolle, kun liitävä piste paljastui mehiläishaukaksi. Nyt lajin Porkan-välttely tuli vihdoin tiensä päähän.

Ja Porkalla paukkui. Lähimmilläänkin harmillisen kaukana.

Paluumatkalla nautittiin oikeutetusti pinna-mega-ateriat hesellä. Huomattavasti pinnakahveja ravitsevampi vaihtoehto tämä. Aivan loppu metreillä tien yli pomppi pieni mytty, joka paljastui käenpiian poikaseksi. Toivotaan ettei enää tielle eksy. Kaikki autoilijat eivät ole varustautuneet lintumiehen tarkoin silmin...

Tästä se lähtee.