Kesää tulloo

Kesä tulee ja bloggaus jää siinä helposti jalkoihin. Eipä siinä mitään. Arktinen muutto on kovimmillaan ja paljon lintuväkeä on siirtynyt itärajalle muuttomassoja tarkastelemaan. Itse olen tyytynyt lähitienoisiin. Mynämäen maalaismaisema ja Kemiön metsät ovat olleet lähinnä ohjelmassa ja nekin laiskanlaisesti. Asia korjataan perjantai aamulla alkavalla Pohjois-Norjan kiertueella. Tarkoitus on käydä kuvaamassa mm. lunneja Hornöyan lintusaarella ja ihastella jäämeren ihmeitä Slettnesin lakeuksilla.

Tämän rauhallisemman ja odotuksentäyteisen jakson aikana ovat hyönteissyöjät saapuneet sankoin joukoin. Toukokuun tornien taistossa havaitsimme jo haara- ja räystäspääskyjä ja kuluneella viikolla alkanut helleaalto toi tervapääskyt Mynämäelle. Satakielet, herne- ja pensaskertut naputtavat, sirittävät ja raksuttavat lähes joka puskassa ja käkikin on kukkuillut jo useamman viikon.

Liro viivähti mynäjoella riippusillan kupeessa.

Peltosirkku löytyi viimevuotiselta laulupaikaltaan Sunilan kartanon läheisyydestä. On hienoa että tätä rajusti vähentynyttä lajia edelleen löytää visertämästä, vaikka huolestuttava kannan romahdus voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Tästä meillä on valitettavana esimerkkinä kultasirkku.

Kemiössä yleisimpiä vastaantulijoita ovat olleet metsäkirviset, peipot, punakylkirastaat ja viimeaikoina pajulinnut. Sirittäjä on jo saapunut meidän metsälle, mutta kaivattua idänuunilinnun laulua ei ole vielä korvaan osunut. Kuin enteenä tulevasta pohjoisen reissusta laskeutui sinirinta kotipihan puupinolle levähtämään.

Sinirintakoiras on juhlapuvussaan koreimpia pikkulintujamme. Ruosteenvärinen pyrstö on hyvä tuntomerkki linnun sujahtaessa puskien välillä.

Leppälintu on valinnut tienvarren pöntön asunnokseen.

Kirjosiepot ovat helpoimpia kuvattavia.

Laulurastas toisaalta on hankala tapaus. Tämä onkin lintukuvaamisen arkea. Yleensä julkaistut otokset ovat yksi sadoista, joillain lajeilla jopa tuhansista yrityksistä.

Veneenhakureissua säesti pesaskertun liverrys.

Ja lopuksi vähän muutakin Kemiön faunaa. Kaksoset ovat ilmeisesti viimevuotisia vasoja, sillä sen verran hölmistyneinä ne tähtäävää ihmistä möllöttivät. Heidän onnekseen metsästän vain kameralla.

Seuraavaan settiin onkin sitten luvassa jo (toivottavasti) laadukkaampia kuvia pohjoisen tiettömiltä lakeuksilta. Combo on huollettu ja muonat hankittu. Perjantaina noin klo. 6:00 aamulla on lähdön hetki ja diesel alkaa vaihtua kilometreiksi. Luvassa on puuduttavaa istumista, hikeä, koskematonta luontoja ja kaikkea siltä väliltä. Yötön yö here we come!