Pääsiäislauantaina olikin edessä herääminen puoli kuuden pintaan ja auto ensin Turun kautta Kasnäsiin ja sieltä lautalla Hiittisiin. Taivaalta ei löytynyt pilven hattaraa ja eilisen Voice of Finland -finaalin seuraaminen logomossa ei aiheuttanut pelättyä väsymystilaa. Tiedä sitten miten olisi käynyt jos olisin vip-lipuketta hyödyntäen käynyt nauttimassa ilmaisia juomia jatkoilla. Luultavasti parempi näin.
Hiittisiin pääsee ajamalla ensin Kemiönsaarelle, jossa valitaan Taalintehtaalle johtava tie. Sieltä sitten suunta Kasnäsin lauttarantaan. Matkaa Turusta kertyy 100 kilometriä suunta, mutta ainakin reitin loppuosa on maisemiltaan näkemisen arvoista. Lauttamatka ei kustanna mitään ja se kestää noin 20 minuuttia, jonka aikana on hyvä seurailla saaristoa.
Tyyni saaristolaismaisema hakee vertaistaan. Joskus se aikainen herääminen todella kannattaa.
Lauttamatkalla voi myös ihailla kalasääksien perhe-elämää.
Hiittisiin saavuttuamme huomasimme sopivan staijikallion löytämisen osoittautuvan astetta työläämmäksi. Tästä käy kiittäminen suomalaista mökkikulttuuria, jossa jokainen rannanpala varataan jollekkin mölkkö-kalja-vesijetti -poppoolle viiden prosentin vuotuisella käyttöasteella. Luulisi Suomen luonnon olevan kaikkia varten, mutta joo ei avauduta enempää. Ja kyllä sieltä vapaata kalliota löytyikin ja vielä oivalliselta paikalta. Näkymät olivat mainiot ja saimme putkilla helposti näkyviin jopa Hangon sataman nosturit 20 kilometrin päästä.
Nesteytyksestä huolehtiminen kuuluu jokaisen harrastuksen perusedellytyksiin.
Merihanhia on mukava nähdä välillä myös omassa elementissään merellä sänkipeltojen sijaan.
Lintujen lisäksi havaintovihkoon kirjattiin meren yllä lipunut laputa.
Aamu alkoi lupaavasti piekanan muuttaessa suoraan mereltä pohjoiseen. Tätä kuitenkin seurasi pitkä hiljainen jakso ja yleisesti muutto tuntui olevan rannikon suuntaisesti lännestä itään. Mainittavia havaintoja piekanan lisäksi olivat hiirihaukka, kalasääksi, 17 merikotkaa, ~20 allia, kaksi pilkkasiipeä ja usean tuhatta haahkaa. Kasnäsin kylpylän rannasta löytyivät vuoden ensimmäiset kivitaskut ja Kemiön kämpiltä kuultiin ja myöhemmin nähtiin koiras teeri sekä hetken puunlatvassa levähtänyt pikkulepinkäinen.
Sunnuntai ja maanantai menivät metsää ja peltoja kierrellessä. Metsästä löytyi mm. metsäkirvisiä, laulu- ja punakylkirastaita, taivaanvuohi sekä isolepinkäinen. Kämpiltä napattiin metsän päällä liitelevä hiirihaukkapariskunta. Nämä lienevät samoja lintuja, jotka pesivät metsässä viimekin vuonna. Päivään mahtui myös yllätyksiä: Strömman kanavan puomien hajoaminen aiheutti tunnin mittaisen seisokin sunnuntai-ajeluumme, joskin lienimme ainoat paikalla olleet autoilijat, jotka eivät viivästyksestä juuri välittäneet. Pysähdys palkittiinkin vuoden ensimmäisellä lapintiiralla ja ampuhaukalla.
Isolepinkäinen sai aikaan aikamoisen mekkalan metsäaukean peippojen ja rastaiden keskuudessa.
Takaisin kämpille pästyämme puheeksi nousi eilen n.500 metrin päästä tiiraan ilmoitettu nokivaris-havainto. Pieni kävelyretki pellon viertä ei tuottanut tulosta, mutta lopulta nappasin linnun ottamasta korkeutta pelloltamme. Mieltäni jäi kuitenkin vaivaamaan epäilys josko lintu olisikin "vain" nuori mustavaris. Nuoren mustavariksen ja nokivariksen määrittäminen on jo aikamoista nysväämistä, joten asia saa olla toistaiseksi.
Musta varis vaiko mustavaris? Siinäpä pähkinä purtavaksi.
Pikkuvarpusilla on jo pesätalkoot kovassa vauhdissa.
Reissun päätteeksi pysähdyimme vielä Piikkiönlahdella ja Littoisten järvelässä, josta löytyi ainakin: 8 jouhisorsaa, lapasorsa, pajusirkkuja, kaksi pikkutylliä, parikymmentä mustakurkku-uikkua ja kevään ensimmäinen laulava tiltaltti. Reissusaldoksi tuli näin 87 lajia ja olimme tähän tyytyväisiä, vaikka arvokotkat antavat edelleenkin odottaa itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti