Hirakata Birding III

Launantaina oli taas suuntana Nankoun lintureservaatti Osakanlahdella. Juna lähti Makinon asemalta 5.12 ja Kyobashiin saavuttiin jo reilusti ennen kuutta. Koska Nankoun luksuspiilo aukeaa vasta yhdeksältä, oli tarkoitus ensin taas katsastaa muuttulinnut Osaka-jo puistosta. Puisto kerää muuttolinnut tehokkaasti yksinkertaisesti siitä syystä ettei alueella ole muuta suurikokoista metsikköä.

Ja kyllä taas kannatti. Tällä kertaa etsimen eteen lensi amurinuunilintu, lapinuunilintu sekä japaninpikkutikka. Helpoin tapa erottaa amuri lappalaisesta uunilinnusta on tarkastella linnun päälella olevaa ylimääräistä juovaa. Lapinuunilinnulta sitä ei löydy. Näin myös pikaisesti sinikaapusiepon, mutta tämä karkasi levistöön ennen kuin sai kamerani kuvauskuntoon. Kuva tämän lajin koiraasta juhlapuvussa on korkealla toivelistallani. Yllätyksekseni rastaat puuttuvat vielä täysin. Olen lukenut useista lähteistä, että Osaka-jo on talvisaikaan varsin erinomainen rastas ja sorsalintupaikka.

Nankoun auettua yhdeksältä liityin paikallisten kuvaajien joukkoon piilo"kojuun". Nousuvesi osui aavistuksen kohdalle ja kahlaajia ei näkynyt kuin muutama valkoviklo ja viisi rusokaulasirriä. Kalasääksejä sen sijaan oli paikalla kolmin kappalein ja suurin osa ruuduista menikin niitä seuratessa. Lentokuvauksessa 500mm + 1.4x alkaa tuottaa jo huomattavaa hankaluutta löytää kohde taivaalta. Onneksi jälki on edelleen veitsenterävää kunhan kameran takana on osaava käyttäjä. Huonojen ruutujen määrästä päätellen parannettavaa vielä on.

Japaninpikkutikka on suurten puistojen vakioasukas. Kuvattavaksi se on hankala, sillä lintu ei juuri pysähtele runkoa pitkin juostessaan.

Koska ei Lapissa onnistunut niin Japanissa sitten. Lapinuunilintu.

Tiaisparvissa viihtyy usein myös japaninrilli.

Nankou Gopron silmin. Lietteet alkavat noin 10m kuvausikkunoiden alta.

Sääksi taustallaan Osakan satama-alueen tankkeri.

Lopuksi vähän lähikuvaa harmaahaikarasta.

Hirakata Birding II

 Viime viikonloppuna tulin urheilleeksi kävelyretken Hirakatasta Kiotoon. Matkaa kertyi Oguran peltoalueen kautta noin 25 kilometriä. Matkalla lintuja näkyi heikosti, joskin loppuosuudella löysin pitkänokkatyllin rantakivikosta. Kiotossa kuvasin vielä hetken haarahaukkoja ennen junamatkaa takaisin Hirakataan.

Päivän ensimmäinen laji: niittysirkku. Lintu on alueella yleinen, mutta kuvauskohteena hankalimmasta päästä.

Jalohaikara on jokivarrella yleinen.

Pitkänokkatylli on hankala erottaa rantakivikosta, vaikka se kuvassa selvänä näkyykin.

Suomessa joen yllä leijaileva haarahaukka saisi paikallisiin lintumiehiin vipinää aivan erilailla.

Tällä viikolla on tullut tehtyä kaksi retkeä lähiseudulle. Ensimmäinen oli vain muutaman kilometrin kävely ennen luentojen alkua. Tarkoituksena oli koettaa 1.4x telejatkeen toimivuutta 500mm putken kanssa. Alussa malliksi ei suostunut kuin harmaahaikara, mutta kotimatkalla löysin kuningaskalastajan ja pilvisestä säästä huolimatta sain muutaman kelpo otoksen.

 Kuningas itse.

Ja onnistuipa saamaan kalankin.

Tämän päivän retki olikin jo astetta totisempi. Tarkoitus oli mennä katsastamaan Nankou Bird Sanctuary Osakanlahdella ja herätys olikin asetettu jo ennen kuutta. Koko päiväksi luvattu pilvisää vei parasta intoa kuvaamiselta, mutta voihan sitä välillä keskittyä enemmän lintuihinkin. Tunnin junailun päästä olinkin jo syömässä ravitsevaa aamupalaa (valmisleipää ja kivennäisvettä) Osakanlahdella. Lahti oli jokseenkin tyhjä ja löysinkin vain yhden japaninlokin sekä merimetson. Taustalla kivikkorastaat säestivät aamiaista.

Nankoun puisto olikin jo jotain ihan muuta. Väijytys tapahtuu lähes hotellin oloisesta (ainakin näin suomalaisittain) rakennuksesta josta on hyvä näkyvyys lietteille ja saranoilla avattavat pikku-ikkunat kuvaamista varten. Kertakaikkiaan positiivinen kokemus. Lisäksi seinustat ovat täynnä tietoa alueen linnustosta ja päivän lajit on kirjattu määrittäin tussitaululle. Kauempaa tulleet voivat tutustua kuvatauluun, joka näyttää mitä todennäköisiä lajeja tähän aikaan vuodesta voi nähdä. Tietenkään unohtamatta virvoitusmaatteja joita löytyy riittävästi.

Kahlaajalajeja näkyi hienosti. Tässä päälimmäisiä: valkovikloja, taigavikloja, rusokaulasirrejä, pikkusirrejä, kaksi lampivikloa, rantasipi ja rantakurvi. Jalohaikara ja viirupääkottarainen olivat yleisiä ja pyrstötiaisparvi sekä kalasääksi pyörähtivät myös alueella.

Mietoistenlahdelta tuttu lampiviklo ikuistui vihdoin myös kortille.

Rantakurvi ei suostunut tulemaan 50 metriä lähemmäs.

Iltapäiväksi otin vielä ohjelmaan Osakanlinnan puistot, joihin juttujen mukaan kertyy hyvä määrä muuttavia lintuja. Ja ei aikaakaan kun yhytin kauan kanssani kuurupiiloa pelanneen kirjotiaisen. Tintin jälkeen ruutuun ilmestyi reissun suurin yllättäjä: narsissisieppo ja vielä komea koiras kaiken kukkuraksi! Löytöni sai aikaan myös muutaman paikallisen lintumiehen ja naisen saapumisen paikalle kameroineen. Kyllä ne gaijinitkin osaa... Mutta siis hyvät oli fiilikset. Tämän lisäksi vielä Osaka tarjosi ruskosiepon ja viiruharmaasiepon. Ei voi valittaa ja ensiviikonloppuna varmaan uudestaan sama kaava.

Yleinen, mutta monelle hankaluuksia tuottava kirjotiainen.

Upea koiras narsissisieppo.

Ruskosieppo ja kirjoharmaasieppo muistuttavat kovasti toisiaan. Tässä kirjoharmaasieppo. Erottajana toimii rinnan viirutus.

Hirakata Birding

Noniin. Nyt on reilut pari viikkoa vierähtänyt Japanissa ja vihdoin aikaa riittää myös lintutarjontaan tutustumiseen. Hirakatan kaupunki sijaitsee Osakan metropolialueella, jossa Kyoto ja Kobe mukaan lukien asuu noin 18 miljoonaa ihmistä. Tästä luonnollisesti seuraa betonivoittoista ympäristöä kävelyretkille, mutta pari puistoa ja jokivarsipensaikot tarjoavat ainakin alkuun riittävästi viihdettä.

Pikkuvarpunen lienee alueen yleisin lintu. Suomalaiselle havainnoitsijalle iloisena yllätyksenä tulee haikaroiden paljous. Harmaahaikara ja jalohaikara osuvat helpoiten silmään ja myös silkkihaikara ja pikkujalohaikara esiintyvät jokivarrella. Lehmähaikara on toistaiseksi onnistunut piiloutumaan minulta, mutta edellispäivänä löysin yöhaikaran (nukkumasta?) keskellä päivää sillan alta.

Japaninbulbuli ja viirupääkottarainen ovat myös yleisiä ja pedoista vastaan on tullut haarahaukka, tuulihaukka ja sääksi. Lisäksi idänturturikyyhky on runsas ympäri Hirakataa. Muut lajit ovat toistaiseksi tulleet vastaan pienempinä määrinä tai yksittäin. Tällaisia ovat olleet mm. aasianräystäspääsky, haarapääsky, härkälepinkäinen, japaninviherkyyhky, pikku-uikku jne.

Aloitetaan perhosilla. Tämä on otettu 24-105mm f/4 lasilla.

Tässä vauhdissa 500mm f/4 ja välimatka 25 cm sijaan ~5 metriä.

Aamulla puoli kuudelta on yllättävän rauhaisaa.

Sieltähän se vihdoin löytyi! Lieneekö sama lintu, joka pummattiin Ukissa?

Paikallista pusikkoa.

Härkälepinkäinen oli vähän turhan säikky eikä päästänyt kolmeakymmentä metriä lähemmäs.

Japanin rilli. Aika pöljä nimi noin hienolle linnulle...

Japanese tit. Tämä tintti muistuttaa erehdyttävästi talitinttia, mutta tutkijat ovat huomanneet ettei se risteydy talitinttien kanssa alueella jolla molemmat lajit esiintyvät. Näin ollen useimmat maat ovat jo päivittäneet linnun omaksi lajikseen. Suomi näyttää olevan niitä harvoja maita, jossa lintua vielä pidetään talitiaisen alalajina.