Hirakata Birding III

Launantaina oli taas suuntana Nankoun lintureservaatti Osakanlahdella. Juna lähti Makinon asemalta 5.12 ja Kyobashiin saavuttiin jo reilusti ennen kuutta. Koska Nankoun luksuspiilo aukeaa vasta yhdeksältä, oli tarkoitus ensin taas katsastaa muuttulinnut Osaka-jo puistosta. Puisto kerää muuttolinnut tehokkaasti yksinkertaisesti siitä syystä ettei alueella ole muuta suurikokoista metsikköä.

Ja kyllä taas kannatti. Tällä kertaa etsimen eteen lensi amurinuunilintu, lapinuunilintu sekä japaninpikkutikka. Helpoin tapa erottaa amuri lappalaisesta uunilinnusta on tarkastella linnun päälella olevaa ylimääräistä juovaa. Lapinuunilinnulta sitä ei löydy. Näin myös pikaisesti sinikaapusiepon, mutta tämä karkasi levistöön ennen kuin sai kamerani kuvauskuntoon. Kuva tämän lajin koiraasta juhlapuvussa on korkealla toivelistallani. Yllätyksekseni rastaat puuttuvat vielä täysin. Olen lukenut useista lähteistä, että Osaka-jo on talvisaikaan varsin erinomainen rastas ja sorsalintupaikka.

Nankoun auettua yhdeksältä liityin paikallisten kuvaajien joukkoon piilo"kojuun". Nousuvesi osui aavistuksen kohdalle ja kahlaajia ei näkynyt kuin muutama valkoviklo ja viisi rusokaulasirriä. Kalasääksejä sen sijaan oli paikalla kolmin kappalein ja suurin osa ruuduista menikin niitä seuratessa. Lentokuvauksessa 500mm + 1.4x alkaa tuottaa jo huomattavaa hankaluutta löytää kohde taivaalta. Onneksi jälki on edelleen veitsenterävää kunhan kameran takana on osaava käyttäjä. Huonojen ruutujen määrästä päätellen parannettavaa vielä on.

Japaninpikkutikka on suurten puistojen vakioasukas. Kuvattavaksi se on hankala, sillä lintu ei juuri pysähtele runkoa pitkin juostessaan.

Koska ei Lapissa onnistunut niin Japanissa sitten. Lapinuunilintu.

Tiaisparvissa viihtyy usein myös japaninrilli.

Nankou Gopron silmin. Lietteet alkavat noin 10m kuvausikkunoiden alta.

Sääksi taustallaan Osakan satama-alueen tankkeri.

Lopuksi vähän lähikuvaa harmaahaikarasta.