Hokkaido on pohjoisin Japanin neljästä pääsaaresta ja näin talvella sen huomaa. Kauas ei jäädä kotoisan Suomen kipakasta talvesta, vaikkei -10 astetta vielä suomalaista matkaajaa hetkauta. Tämän muisti myös hotellin omistaja, kun nautin ruokani mieluummin ulkona raikkaassa talvisäässä. Siis miksikös ei?
Mutta mutta, onhan tässä nyt tultu vähän jo aluettakin kierreltyä ja kuva jos toinenkin on tallentunut kortille. Laiskuuden nimissä en jaksa kovin paljoa alueesta selittää. Paikan päälle tulemalla se paremmin selviää. Eipä tämä nyt ihan Lapin tasoinen erämaa ole, mutta valtameri on kova bonus. Valaat, hylkeet ja valtamerilinnut ovat kaikki kaukoputken ulottuvilla, jos tuisketta jaksaa riittävästi lähteä uhmaamaan. Itse olen ollut erittäin tyytyväinen alueen tarjontaan, vaikka vasta huomenna selviää tuleeko se koko retken kruununjalokivi ja syy siihen miksi täällä yleensä ollaan, löydettyä.
Arktista maisemaa.
Komea virta-alli oleskeli aallonmurtajalla.
Paikalle toi vilskettä ohilentänyt muuttohaukka.
Merestä pilkisti myös surullisen oloinen hylje. Mikä lie mieltä painanut..
Maailman harvinaisimpiin kurkiin kuuluvan mantsuriankurjen voi tavata tsurumidain pelloilta talvisaikaan jonne linnut ilmaantuvat helpon ruoan perässä.
Koko maailman populaatio on parin tuhannen linnun luokkaa. Vertailun vuoksi Ruissalostakin tuttu punakaulahanhi luokitellaan erittäin uhanalaiseksi 38,500 yksilön kannallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti