Nemuro

Siinä se nyt on. Maailman suurin kotka (taistelee tästä tittelistä Harpyijan kanssa). Kuningasmerikotka on helppo tunnistaa valkeista olkapäistä ja valtavasta oranssista nokasta. Alueen toinen suuri kotka - Mietoistenlahden vakioasiakas, merikotka - on helpoin erottaa nuorista kuninkaista juuri nokasta.

Päivä siis alkoi Kushiron asemalta 5:55 lähtevään junaan kipuamisella. Matka Nemuroon kestää reippaat pari tuntia ja juna kulkee läpi Japanin vähiten asutun alueen. Nukkua ei kyydissä tarvi (toisin kuin maisemiltaan kuolemantylsissä Kansain junissa). Ilmaston lisäksi Nemuron ja Suomen yhtäläisyyksiin kuuluu veli-venäläisten läheisyys. Tämä myös tarkoittaa kovien siperianlajien läsnäoloa näin talviseen aikaan. Jääpeite ajautuu täällä huomattavasti etelämmäksi kuin golf-virran lämmittämässä Skandinaviassa, joten näin arktiset lajit myös esiintyvät huomattavasti etelämpänä.

Suomesta Hokkaidolle matkaavia kiinnostanevat ainakin: ohotanlokki, amerikanisolokki, amerikanmustalintu, virta-alli, ulappamerimetso, aasianvuoripeippo ja tietysti kuningasmerikotka. Nämä kaikki hoitunevat Nemurossa helposti jos horisonttia jaksaa sitkeästi tuijottaa. Vaatetta kannattaa varata riittävästi, meri-ilmastossa pakkasasteet saattavat tuntua hieman eri tavalla.

Tarkan tilanne-analyysin päätteeksi totesin olla tänään menemättä kuvaamaan aallonmurtajalle.

Aasianvuoripeippo pysähtyi kahdeksi sekunniksi betonivallille. Se riitti hienosti. Nro. 339.

Tämä pähkinänakkeli oli kuvausystävällisempi kuin parin vuoden takainen Ruissalon vastaava.

Repolainen punomassa juoniaan.

Haarahaukka ilta-auringossa.

Alueen sorsalinnuilla ei ole helppoa. Tämä merikotka tyytyi varastamaan lokeilta.

Ja vielä kerran kuningas itse.