Jonkin verran on tullut pidettyä taukoa blogista. Näitä sattuu. Nyt on sitten hyvä laittaa vähän kuvia toiselta puolen maailmaa. Osakaan on jo talvi ehtinyt hivuttautumaan pudottaen lämpötilan hetkittäin jopa nollan tuntumaan. Parasta siis oli pakata 500mm ja 7D2 ja suunnata lämpimämmille vesille.
Lämpö löytyi lopulta Indonesiasta, jossa mittari näyttää tähän aikaan vuodesta tasaisesti +30. Majoittumiskohteeksi valikoitui Permuteran-kylä pohjois-Balilta. Turismia ei alueella ole juuri nimeksikään, joten Permuteranissa voi vielä toistaiseksi nauttia rauhallisesta ilmapiiristä. Paikalliset olivat poikkeuksetta aidosti ystävällisiä, jotain mitä en ole vielä muualla kokenut. Ruokailu on näin suomalaisesta vinkkelistä lähes ilmaista. Ravintola aterian alkaessa n. 3 euron hujakoilta. Hyvä valinta siis.
Alueen linnusto onkin ihan jotain muuta kuin Japanissa. Indonesian 1600+ lajista ei voi oppia hallitsemaan kuin murto-osan tässä ajassa ja monesti kuvat ja kenttäopas pelastivat. Toisaalta sademetsässä kuvaaminen on yllättävän vaikeaa ja monesti ääni jää ainoaksi merkiksi linnun läsnäolosta. Suurinta osaa lajistosta on turha yrittää havaita yhdellä reissulla, vaikka vastaava on monessa muussa kohteessa mahdollista. Jos kunto kestää ja tukahduttava kuumuus ei nujerra, voi Balia suositella luonnonmatkaajalle. Pohjoisessa osaa saarta on vielä jonkin verran sademetsää jäljellä ja toivottavasti näin myös tulevaisuudessa.
Mehiläissyöjät hallitsivat ilmatilaa Permuteranin ympäristössä. Tässä kastanjamehiläissyöjä, joka opaskirjan mukaan on alueella harvalukuinen.
Pikkuminivetti pariskunta Bali Barat -luonnonpuistossa.
Alue kuhisee kuningaskalastajia, mutta niiden kuvaaminen on erittäin hankalaa. Tässä kovan työn ja tuskan jälkeen yhytetyt turkoosikalastajat.
Suomumanikkien yhteiseloa.
Kyyryhaikaran ohilento merenlahdella.
Iora osoittautui haastavaksi kuvattavaksi, vaikka olikin alueella yleinen.
Indonesialle endeeminen tuhkaräätäli piilotteli kuvaajan ulottumattomiin.
Ja vielä vähän muuta paikallista eläimistöä.
Balilla kannattaa ottaa rennosti.
Saarelta ei juuri löydy mitään jota ei skoottesilla saisi kuljetettua.
Ja vielä pakollinen kuva paikallisesta: Kameralle mieluusti poseerannut pikkutyttö.
Balin kolmestäkymmenestä asteesta olikin hyvä siirtyä viettämään vuodenvaihdetta Osakan pariin asteeseen. Syntymäpäivälahjaksi paikallinen mutapelto tarjoilikin eksyneen huppuhyypän.
Tällä hetkellä sijaintini on vielä pohjoisempi Kushiron kaupunki itä-Hokkaidolla. Ulkona on -13 astetta pakkasta ja kotoisalta tuntuu. Tänne ei ollut suinkaan helppo päästä, alue on Japanin vähiten asuttu. Kohteena onkin kaksi hyvin ikonista ja ainoastaan tällä alueella esiintyvää lajia. Aika näyttää onnistuuko tällä kertaa. Tässä kuitenkin retken ensimmäinen uusi arktisempi tuttavuus: ohotanlokki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti