Tänään ja eilen tutustuin ensikertaa Vaarniemenkallion näkötorniin. Tarkoituksena oli mennä kaverin kanssa katsomaan jahka kurjet olisivat liikkeellä. Polku näkötorniin on erityisen jyrkkä ja vaikka pöyräni sinne itsepäisesti raahasinkin, se kannattanee jättää alas pellon vierustalle. Tuskinpa rosvot näin syrjäiseen kolkkaan eksyvät kuitenkaan.
Näkötornista on nimensä mukaisesti hyvät näköalat lähes kaikkiin ilmansuuntiin. Mahdollista on pitää silmällä Turun satamaa, Friskalanlahtea ja Kuusistonsalmea samalla, kun tarkkailee lintumuuttoa.
Mutta takaisin asiaan. Kiitos poikkeuksellisen laajan katselualueen, voi Vaarniemenkalliota suositella varauksetta ainakin muutonseurantaan. Muutaman tunnin tarkkailu iltapäivällä tuotti parikymmentä kurkea, neljä hiirihaukkaa, kaksi merikotkaa ja oikein hienon koiras sinisuohaukan. Epäiltyjen listalle nousivat myös Friskalanlahdella vilahtanut todennäköinen ruskosuohaukka ja kaukana lekutellut sääksi. Aika hyvin ajankohtaan nähden.
Seuraavana aamuna tein vielä tunnin katsauksen alueelle. Nyt liikkeellä olivat isokoskelot sadoittain, viitisenkymmentä räkättirastasta, kiuruja kymmenittäin ja omalle kohdalleni osunut kevään ensimmäinen västäräkki. Kaukana merellä muutti myös muutama hanhiaura. Sen verran kannattaa huomioida, jos Vaarniemenkallion näkötorniin lähtee, että kannattaa ainakin näin keväällä pukeutua lämpimästi. Esteetön katselualue kun tarkoittaa yleensä myös tuulensuojan puutetta.
Merikotka on yleisimmin havaittava petolintu yleistymisensä ja huomiota herättävän kokonsa vuoksi.
Lukumäärältään yleisimmäksi pedoksi yltänee varpushaukka. Näitä näkee tusinoittain varsinkin syksyn hyvinä muuttopäivinä.
Ja lopuksi päivän positiivisin yllättäjä. Sinisuohaukka koiras kuuluu varmasti Suomen kymmenen komeimman linnun joukkoon.
Komiata perkele!
VastaaPoista